Avioliitto-oikeus

Avioliiton taloudelliset vaikutukset liittyvät ennen muuta avio-oikeuteen. Seuraavassa kerrotaan avioehtosopimuksen tekemisestä sekä omaisuuden osituksesta ja erottelusta avioliiton päättyessä. Avopuolisoiden eron vaikutuksista säännellään avopuolisoiden yhteistalouden purkamista koskevassa laissa.

Avioehtosopimus ja avio-oikeus

Ennen avioliiton solmimista tai sen aikana puolisot voivat avioehtosopimuksella määrätä osan tai kaiken omaisuudestaan avio-oikeudesta vapaaksi. Puolisot voivat myöhemmin muuttaa avioehtoa tekemällä uuden avioehtosopimuksen. Myös avio-oikeuden palauttaminen edellyttää uuden avioehtosopimuksen tekemistä.

Avio-oikeudella tarkoitetaan puolison oikeutta toisen puolison omaisuuteen avioliiton päättyessä joko avioeroon tai toisen puolison kuolemaan. Lähtökohta on, että puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen ellei avio-oikeutta ole suljettu pois. Avioehtosopimus koskee vain omaisuuden ositusta eikä se vaikuta puolison perintöoikeuteen. Vaikka puolisoilla olisi avio-oikeuden täysin poissulkeva avioehto, saattaa puoliso lain nojalla periä ensin kuolleen lapsettoman puolisonsa.

Jotta avioehtosopimus tulee voimaan, on se rekisteröitävä maistraattiin. Ennen avioliiton solmimista laadittu avioehtosopimus rekisteröidään vasta kun avioliitto on solmittu, mutta sen voi toimittaa maistraattiin jo sitä ennen. Avioehtoa ei voi jättää maistraattiin rekisteröitäväksi enää sen jälkeen, kun puolisoiden avioeroasia on tullut vireille tai toinen puolisoista on kuollut. Avioehtosopimuksen voi jättää maistraattiin kumpikin osapuoli ilman toisen antamaa valtakirjaa.

Avioehtosopimus on määrämuotoinen asiakirja ja sen laatimisessa on usein syytä käyttää asiantuntijaa. Maistraatti ei rekisteröinnin yhteydessä tutki sopimuksen pätevyyttä. Avioehtosopimuksen tulee olla päivätty, asianmukaisesti allekirjoitettu ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama.

Avioehtosopimuksella voidaan sopia siitä, että kummallakaan ei ole avio-oikeutta mihinkään toisen omaisuuteen tai ettei kummallakaan ole avio-oikeutta tiettyyn toisen omaisuuteen. On mahdollista tehdä myös yksipuolinen avioehto ja sopia, ettei toisella ole avio-oikeutta mihinkään tai tiettyyn toisen omaisuuteen. Avioehdolla ei voida sopia muista poikkeuksista puolisoiden omistussuhteisiin. Jos avioehto ei poista avio-oikeutta kokonaan, on siinä syytä sopia myös omaisuuden tuotosta. Korkeimman oikeuden antaman ennakkoratkaisun (KKO 2000:100) mukaan avioehtosopimukseen voidaan liittää ehto, jonka mukaan avio-oikeus suljetaan pois vain siinä tapauksessa, jos avioliitto purkautuu avioeron johdosta.

Avioehtosopimuksessa voidaan myös määrätä lain sallimissa puitteissa, minkä valtion lakia sovelletaan puolisoiden aviovarallisuussuhteisiin. Tällä on merkitystä erityisesti, jos puolisot muuttavat pitkäksi aikaa asumaan toiseen valtioon. Sopimuksesta huolimatta saattaa toisen maan viranomaisella olla erilainen näkemys sopimuksen sitovuudesta kyseisessä valtiossa.

Avioehtosopimuksen ohella puolison avio-oikeus voidaan sulkea pois myös testamentissa tai lahjakirjassa. Tällöin myös lahjakirjan tulee olla kahden esteettömän henkilön todistama. Avioehtosopimuksen sovittelu osituksen yhteydessä voi joissain tapauksissa olla mahdollista. Testamentissa tai lahjakirjassa annettua avio-oikeuden poissulkevaa määräystä ei sen sijaan voida sovitella.

Omaisuuden ositus ja erottelu

Kun avioliitto päättyy avioeroon tai toisen puolison kuolemaan, tulee puolisoiden välillä toimittaa omaisuuden ositus tai omaisuuden erottelu. Jos puolisolla oli avio-oikeus ainakin osaan toisen omaisuutta, tehdään omaisuuden ositus. Avio-oikeudesta vapaan omaisuuden osalta tehdään omaisuuden erottelu.

Osituksessa lasketaan kummallekin puolisolle kuuluva varallisuuden määrä, joka saadaan laskemalla yhteen puolisoiden avio-oikeuteen kuuluvan omaisuuden säästö ja jakamalla se kahdella. Enemmän omaisuutta omistava on yleensä velvollinen maksamaan toiselle erotuksen ns. tasinkona. Tästä puolittamissäännöstä on myös poikkeuksia ja ositusta voidaan sovitella.

Omaisuuden jako avioerossa

Ositus voidaan tehdä sen jälkeen kun avioeroasia on tullut vireille. Puolisot voivat tehdä osituksen sopimusosituksena tai jos he eivät pääse sopimukseen osituksen sisällöstä, voi kumpi tahansa heistä hakea tuomioistuimelta pesänjakajan määräämistä.

Myös silloin kun osapuolet pystyvät sopimaan omaisuuden osituksesta yhteisymmärryksessä, tarvitsevat he usein asiantuntijan avustamaan osituskirjan laatimisessa. Tämä on erityisen tärkeää siinä tilanteessa, kun toinen osapuoli lunastaa ositettavaan omaisuuteen sisältyvän kiinteistön tai asunto-osakkeet, jotta omistusoikeus saadaan varmasti siirrettyä osituskirjan avulla. Ositukseen liittyy usein myös merkittäviä verotuskysymyksiä.

Omaisuuden jako puolison kuoleman jälkeen

Kun avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan, voivat kuolleen puolison perilliset tai leski vaatia osituksen tai omaisuuden erottelun suorittamista. Katso perintöoikeuden kohdalla todettua.

Lesken asemaa suojellaan lain erityisillä säännöksillä. Lesken ei tarvitse luovuttaa omaa omaisuuttaan osituksessa ensiksi kuolleen puolison perillisille. Jos lesken varojen määrä on suurempi kuin ensiksi kuolleen puolison, saa hän siis osituksessa pitää oman omaisuutensa eikä hänen tarvitse luovuttaa siitä tasinkoa perillisille. Tämän säännöksen soveltaminen edellyttää, että ositus suoritetaan loppuun lesken eläessä. Lisäksi leskellä on oikeus jäädä asumaan puolisoiden yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, ellei lesken omaan omaisuuteen sisälly hänen kodikseen soveltuvaa asuntoa.

Usein ositus kannattaa toimittaa myös silloin, kun omaisuus jää lesken hallintaan. Osituksessa selviää, mitkä varat ovat lesken omaisuutta ja mitkä varat kuuluvat perillisille. Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun puolisoilla on osittain eri perilliset. Perillisille kuuluva omaisuus voi jäädä lesken hallintaan lain tai testamenttimääräyksen nojalla.

Omaisuuden jako avoliiton päättyessä

Avopuolisoiden erotessa voi sovellettavaksi tulla laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta. Avopuolisoilla tarkoitetaan kyseisessä laissa avoliiton osapuolia, jotka ovat asuneet yhdessä vähintään 5 vuotta tai joilla on yhteinen lapsi.

Myös avopuolisoiden erossa on mahdollista hakea pesänjakaja suorittamaan omaisuuden erottelu.

Avopuoliso voi eron yhteydessä hakea hyvitystä yhteistalouden hyväksi antamastaan panoksesta, jos toinen muutoin saisi perusteetonta etua.