Perintöoikeus

Käyn seuraavassa lyhyesti läpi perunkirjoitukseen, lakimääräisiin perillisiin ja perinnönjakoon sekä testamenttikanteisiin ja lakiosavaatimukseen liittyviä asioita.

Perunkirjoitus

Perunkirjoitus on tehtävä jokaisen Suomessa vakinaisesti asuneen henkilön kuoleman jälkeen. Perintöverotus toimitetaan perukirjan tietojen pohjalta.

Perunkirjoitus tulee toimittaa kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta. Verotoimisto voi tänä aikana tehdystä hakemuksesta myöntää lisäaikaa. Perukirja tulee toimittaa verottajalle kuukauden kuluessa perunkirjoituksen pitämisestä. Jos myöhemmin käy ilmi, että perukirjasta on jäänyt pois joitain varoja tai velkoja, tulee niistä laatia täydennys- tai oikaisuperukirja yhden kuukauden sisällä varojen tai velkojen ilmaantumisesta.

Perunkirjoituksen tuloksena syntyvän perukirjan tehtävänä on luetella perittävän varat ja velat sekä kuolinpesän osakkaat. Jos perittävä oli avioliitossa, tulee perukirjassa luetella myös lesken varat ja velat.

Perunkirjoitukseen liittyvät toimet vievät usein varsin paljon aikaa ja perukirjan laatiminen saattaa edellyttää melkoista asiantuntemusta. Tällöin perukirjan laatiminen kannattaa antaa asianajajan tehtäväksi. Perunkirjoituskulut maksetaan ensi sijassa pesän varoista ja ne voidaan vähentää perintöverotuksen kohteena olevasta varallisuudesta.

Lakimääräiset perilliset

Alla yksinkertaistettu selvitys perintöoikeudesta ja eri perillisryhmistä Suomen lainsäädännön mukaan. Joissakin tilanteissa voi jonkun muun valtion laki tulla noudatettavaksi joko koko jäämistöön tai osaan siitä.

Perintökaaressa säädetty lakimääräinen perimysjärjestys määrää, kenelle omaisuus tulee, jos perittävä ei ole tehnyt testamenttia. Perillisryhmiä on kolme:

1. Perillisiä ovat ensi sijassa perittävän rintaperilliset eli lapset tai näiden lapset.

Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä jäänyt rintaperillistä, saa hänen omaisuutensa eloonjäänyt puoliso. Leskenkin kuoltua jaetaan omaisuus lesken ja ensiksi kuolleen puolison laissa mainittujen perillisten kesken.

2. Jos perittävältä ei jää rintaperillistä eikä leskeä, saavat hänen vanhempansa kumpikin puolet perinnöstä.

Jos perittävän isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret tämän vanhemman osuuden. Kuolleen veljen tai sisaren sijaan tulevat hänen rintaperillisensä. Myös veli- ja sisarpuolet saavat osuuden omalle vanhemmalleen tulevasta osasta. Jos veljiä tai sisaria tai heidän jälkeläisiään ei ole, mutta toinen perittävän vanhemmista elää, saa hän koko perinnön.

3. Jos perittävältä ei jää edellä mainittuja perillisiä, saavat perittävän isovanhemmat koko perinnön.

Jos isänisä, isänäiti, äidinisä tai äidinäiti on kuollut, saavat hänen lapsensa hänen osuutensa. Perintöoikeus päättyy kuitenkin perittävän täteihin ja setiin, sillä heidän lapsillaan eli perittävän serkuilla ei ole perintöoikeutta.

Jos perittävä ei ole tehnyt testamenttia eikä hänellä ole laissa mainittua perillistä, menee perittävän omaisuus valtiolle.

Perinnönjako

Jos perittävä on ollut avioliitossa, tulee ennen perinnönjakoa suorittaa omaisuuden ositus tai erottelu. Tarvittaessa ositusta varten voidaan määrätä pesänjakaja. Osituksessa selviää mikä omaisuus on perinnönjaon kohteena. Ennen perinnönjakoa tulee maksaa pesän velat sekä täyttää testamentissa annetut, nimettyä omaisuutta koskevat määräykset eli legaatit.

Jakokirja tulee tehdä kirjallisena ja osakkaiden allekirjoitusten ohella tarvitaan kaksi esteetöntä todistajaa. Perinnönjakoon liittyvien oikeudellisten kysymysten selvittäminen ja jakokirjan laatiminen edellyttää yleensä perintöoikeuden asiantuntemusta. Perinnönjaossa tulee usein selvitettäväksi mm. kysymys siitä, onko perittävä tai leski antanut jollekulle perillisistä ennakkoperinnön tai suosiolahjan, joka tulisi ottaa huomioon perinnönjaossa.

Kuolinpesässä voi olla kysymyksiä, joista osakkaat eivät pääse sopimukseen. Silloin kuka tahansa osakkaista voi hakea pesään oikeuden määräämän pesänselvittäjän ja pesänjakajan.

Jos pesässä on osakkaana alaikäinen tai edunvalvonnassa oleva henkilö, tarvitaan perinnönjakoon maistraatin lupa, jos jakoa ei toimita oikeuden määräämä pesänjakaja.

Testamentin moite ja muut testamenttikanteet

Testamentin saajan tulee antaa testamentti tiedoksi perillisille perintökaaren 14:4 §:ssä säädetyllä tavalla. Perillinen voi 6 kuukauden kuluessa tiedoksisaannista nostaa testamentin moitekanteen, jos hän katsoo, että testamenttia rasittaa jokin perintökaaren 13:1 §:ssä mainittu pätemättömyysperuste. Testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi vain sitä moittinutta perillistä kohtaan eikä päätös ulotu niihin perillisiin, jotka eivät ole moittineet testamenttia.

Testamentti voidaan riitauttaa myös muilla kuin laissa säännellyillä testamentin moiteperusteilla. Näissä tapauksissa testamentin riitauttavaa kannetta ei koske edellä mainittu 6 kuukauden määräaika. Tällaisia muita testamenttikanteita ovat esimerkiksi testamentin tulkintakanne, jossa kantaja vaatii tuomioistuinta vahvistamaan, ettei testamentin sisältö ole sellainen kuin väitetään. Myöskään testamentin peruuttamista koskeva kanne ei ole sidottu 6 kuukauden määräaikaan. Kantajana voi olla myös henkilö, joka väittää olevansa testamentissa määrätyn omaisuuden oikea omistaja.

Lakiosavaatimus

Rintaperillisellä on testamentista huolimatta yleensä oikeus lakiosaan. Tämä kuitenkin edellyttää, että hän tekee testamentinsaajalle lakiosailmoituksen 6 kuukaudessa siitä, kun testamentti on annettu hänelle tiedoksi perintökaaren 14:4 §:ssä säädetyllä tavalla. Lakiosailmoitus tulee tehdä haastemiehen välityksellä tai muuten todistettavasti.

Jos perittävä ei ole tehnyt testamenttia, mutta hän on eläessään lahjoittanut omaisuuttaan, voi rintaperillisellä olla mahdollisuus vaatia näiden lahjojen huomioon ottamista perinnönjaossa. Edellytyksenä on että lahjoja voidaan pitää ennakkoperintönä, suosiolahjana tai testamenttiin rinnastuvana lahjana. Tällöin rintaperillisen tulee ennen perinnönjakoa tehdä lakiosavaatimus ja ilmoittaa, mitä laskennallisia lisäyksiä hän vaatii tehtäväksi.